[an error occurred while processing this directive]

Kultainen kulmio

Säännöllisen kuusikulmion piirtäminen geometrisesti on helppoa: tarvitsee vain erottaa ympyrän kehältä kuusi säteen pituista janaa. Kun kärkipisteiden lukumäärää vähennetään yhdellä ja yritetään konstruoida viisikulmio, tehtävä mutkistuu.

Säännöllisen viisikulmion piirtämisessä hyödynnetään kultaista leikkausta. Jana b on kultaisen leikkauksen suhteessa janaan a, jos janan a–b suhde janaan b on yhtä suuri kuin janan b suhde janaan a. Suhteelle saadaan numeerinen arvo, kun asetetaan a=1 ja ratkaistaan verranto

_VP_EQN_0.GIF. (1)

Tällöin saadaan toisen asteen yhtälö

_VP_EQN_1.GIF, (2)

josta b:n arvoksi tulee ratkaisukaavalla

_VP_EQN_2.GIF. (3)

Tarkastellaan oheisen kuvan mukaista ympyrän sisään piirrettyä säännöllistä viisikulmiota ABCDE ja yritetään aluksi osoittaa, että kolmiot DBCF ja DACE ovat yhdenmuotoisia.

Kolmio DACE on tasakylkinen, ovathan sen sivut saman pituisia viisikulmion lävistäjiä. Sen huippukulman ÐACE suuruus on _VP_EQN_3.GIF, sillä kyseistä kehäkulmaa vastaava keskuskulma ÐAPE on viidesosa täysikulmasta eli _VP_EQN_4.GIF. Kulma ÐCEB  on luonnollisesti yhtä suuri kuin kulma ÐACE, joten kulman ÐEFC suuruus on _VP_EQN_5.GIF_VP_EQN_6.GIF_VP_EQN_7.GIF. Kulman ÐCFB suuruudeksi saadaan siis _VP_EQN_8.GIF, joka on sama kuin vastinkulman ÐCEA asteluku. Kulma ÐFBC on yhtä suuri kuin kulma ÐEAC eli _VP_EQN_9.GIF. Kolmioilla ÐBCF ja ÐACE on siis kaksi yhtä suurta vastinkulmaa, joten ne ovat yhdenmuotoiset.

Merkitään _VP_EQN_10.GIF ja _VP_EQN_11.GIF. Koska symmetrian perusteella _VP_EQN_12.GIF, janan BF pituus on ab. Nyt voidaan muodostaa yhdenmuotoisten kolmioiden sivuista verranto (1) — viisikulmion sivu on siis kultaisen leikkauksen suhteessa lävistäjään! Lisäksi voidaan todeta, että ”kultaisessa kolmiossa” eli tasakylkisessä kolmiossa, jonka huippukulma on _VP_EQN_13.GIF, kanta on kultaisen leikkauksen suhteessa kylkeen.

Tutkitaan seuraavaksi viisikulmion lähisukulaista, säännöllistä kymmenkulmiota.


Koska kulma ÐBPA on kymmenesosa täysikulmasta eli 36O, kolmio DABP on ”kultainen kolmio”. Kun siirretään kymmenkulmion sivu AB janalle AP (joka on monikulmion ympäri piirretyn ympyrän säde), huomataan eräs tapa piirtää viisikulmio. Jos nimittäin onnistutaan jakamaan ympyrän säde kultaisen leikkauksen suhteessa, on helppoa piirtää säännöllinen kymmenkulmio — ja poistamalla joka toinen kymmenkulmion kärkipiste saadaan säännöllinen viisikulmio.

Tuumasta toimeen eli harppi ja viivoitin käteen ja piirtämään. Geometrisen piirtämisen perusteita en tässä käsittele, koska ne löytyvät geometrian oppikirjoista. Aluksi piirretään ympyrä P ja pienempi ympyrä Q, jonka halkaisija on P:n säde, ja joka sivuaa P:n sädettä P:n kehällä. Tätä varten puolitetaan ympyrän P säde ja piirretään sille normaali kehän pisteen X kautta. Ympyrän Q keskipiste on tällä normaalilla, ympyrän P säteen puolikkaan etäisyydellä pisteestä X.


Tarkastellaan kuviota, joka syntyy, kun piirretään ympyröiden P ja Q keskipisteiden kautta kulkeva suora.


Olkoon ympyrän P säde 2a. Janan _VP_EQN_14.GIF pituus saadaan Pythagoraan lauseella: se on

_VP_EQN_15.GIF. (4)

Janan _VP_EQN_16.GIF pituudeksi tulee

_VP_EQN_17.GIF. (5)

Lasketaan janan _VP_EQN_18.GIF suhde janaan AB:

_VP_EQN_19.GIF. (6)

Janat ovat kultaisen leikkauksen suhteessa.

Nyt on saatu aikaan kultaisen leikkauksen suhde. Se täytyy vain projisoida ympyrän P säteelle, niin ongelma on ratkaistu. Tämä tehdään siten, että piirretään suora pisteiden B ja X kautta, sekä sen kanssa yhdensuuntainen suora, joka kulkee pisteen A kautta. Seuraavaksi isketään harpin kärki pisteeseen X, otetaan säteeksi XA' ja piirretään ympyrä. Yhdistämällä ympyrän P ja uuden ympyrän leikkauspisteet saadaan säännöllisen viisikulmion sivu. Kun erotetaan harpilla sen pituisia pätkiä ympyrän kehältä, saadaan kokonainen säännöllinen viisikulmio.


Teemu Varis

Kultainen leikkaus (lat. sectio aurea) tunnettiin jo antiikin Kreikassa. 500-luvulla eKr. pythagoralaiset käyttivät viisikulmiota symbolinaan, ja väitetään, että he olisivat löytäneet irrationaaliluvut tutkimalla kuviossa esiintyvää kultaisen leikkauksen suhdetta. 300-luvulla eKr. vaikuttanut matemaatikko Eukleides mainitsee kultaisen leikkauksen kuuluisassa teoksessaan Alkeet (Elementa).

Kultaisen leikkauksen suhde esiintyy viisikulmion lisäksi lukuisissa muissa yhteyksissä. Eräs mielenkiintoisimmista havainnoista on, että Fibonaccin lukujen (sarjan F0,1 = 1; Fn = Fn - 1 + Fn - 2) kahden peräkkäisen jäsenen suhde lähestyy kultaisen leikkauksen suhdetta. Luonnossa kultaiseen leikkaukseen törmää mm. ihmisen mittasuhteissa. Taiteessa käytetään esteettisenä pidettyä kultaista leikkausta runsaasti; klassisia esimerkkejä ovat kreikkalainen Parthenonin temppeli ja useat Leonardo Da Vincin maalaukset. Suhde on myös havaittu Mozartin pianosonaattien sonaattimuotoisissa osissa esittelyjakson ja kehittely-ja kertausjaksojen välillä.

Kultaiseen leikkaukseen on aikojen saatossa liitetty myös mystisiä piirteitä. Osoitteessa http://www.evolutionoftruth.com/goldensection/ perustellaan korkeamman voiman olemassaoloa kultaisen leikkauksen esiintymisellä mm. DNA:n rakenteessa, taivaankappaleiden liikkeissä ja osakemarkkinoilla. Kukin harkitkoon itse, onko kyse Suuresta Totuudesta vai hienoisesta ylitulkinnasta.